KKO:1980-II-45
- Asiasanat
- Avioliittolaki, Avioehtosopimus
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 78/665
Ään
Puoliso oli itse kirjoittanut avioehtosopimukseen todistajiksi kahden tuntemansa henkilön nimet näiden tietämättä ja ilmoittanut siitä heti toiselle puolisolle. Kysymys avioehtosopimuksen pätemättömyydestä tuon muotovirheen vuoksi sekä siitä, oliko virhe myöhempien toimenpiteiden johdosta korjautunut ja mikä merkitys puolisoiden suhtautumisella avioehtoon varallisuuttaan koskeneissa toimissaan oli sopimuksen pätevyyden kannalta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Raija A oli Reijo A:lle 20/7 1977 tiedoksi annetun haasteen nojalla Tampereen RO:ssa lausunut, että heidät oli vihitty avioliittoon 8/8 1954 ja että heidän välillään oli vihkimistä edeltäneenä päivänä laadittu avioehtosopimus. Todistajiksi asiakirjaan oli merkitty kaksi henkilöä. Avioehtosopimus oli 12/12 1957 jätetty Tampereen RO:een ja otettu avioehtoasiain pöytäkirjaan. Koska todistajiksi merkityt henkilöt eivät olleet olleet läsnä avioehtosopimusta allekirjoitettaessa eivätkä omakätisesti kirjoittaneet nimiään todistajiksi, Raija A oli vaatinut, että avioehtosopimus julistettaisiin mitättömäksi.
Reijo A:n vastustettua kannetta RO p. 31/10 1977 oli lausunut selvitetyksi, että Raija ja Reijo A oli 8/8 1954 vihitty avioliittoon, joka oli Tampereen RO:n 4/11 1976 julistamalla lainvoimaisella päätöksellä purettu. Raija ja Reijo A olivat allekirjoittaneet vähän ennen vihkimistään Reijo A:n laadituttamaan 7/8 1954 päivätyn avioehtosopimuksen, joka oli 12/12 1957 otettu mainitun RO:n avioehtoasiain pöytäkirjaan kummankin asianosaisen antaman valtakirjan nojalla. Asianosaisten myöntämisen ja esitetyn selvityksen perusteella oli näytetty, että Raija A oli itse kirjoittanut avioehtosopimuksen todistajiksi kahden tuntemansa henkilön nimet. Sen vuoksi ja koska avioehtosopimusta ei niin ollen ollut avioliittolain 66 §:ssä säädettyjen muotomääräysten mukaisesti todistettu oikeaksi, RO oli katsoen, ettei asiakirjaa voitu pitää mainitun lainkohdan tarkoittamana avioehtosopimuksena, julistanut sen avioehtona pätemättömäksi.
Turun HO, jonka tutkittavaksi Reijo A oli saattanut jutun, t. 21/4 1978 oli, koska kysymyksessä oleva avioehto oli laadittu jo ennen asianosaisten 8/8 1954 solmimaa avioliittoa ja heidän oli selvitetty aina avioliittonsa purkautumiseen 4/11 1976 saakka toimineen varallisuuttaan koskevia ratkaisuja tehdessään avioehdon vaikutukset huomioon ottaen ja siihen vedoten eikä Raija A:lla sen vuoksi voitu katsoa enää olevan oikeutta vedota avioehtoa laadittaessa tehtyyn RO:n päätöksessä selostettuun itse aiheuttamaansa virheeseen, kumoten RO:n päätöksen, hyläten Raija A:n kanteen.
Raija A pyysi oikeudenkäyntikaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että Reijo ja Raija A olivat 7/8 1954 allekirjoittaneet avioehtosopimuksen. Asiakirjan todistuttaminen oli jäänyt Raija A:n huoleksi. Raija A oli kuitenkin avioliiton solmimisen jälkeen itse kirjoittanut kahden tuntemansa henkilön nimet todistajiksi asiakirjaan näiden tietämättä ja heti saattanut tuon seikan Reijo A:n tietoon. Vielä A:n puolisot olivat 21/10 1957 allekirjoittaneet valtakirjan, jossa he olivat valtuuttaneet erään henkilön jättämään puheena olevan avioehtosopimuksen Tampereen kaupungin RO:een "laillistamista varten" ja jonka kaksi esteetöntä henkilöä oli todistanut. Valtakirjan nojalla sopimuskirja seuranneen joulukuun 12 päivänä annettu RO:een ja otettu sen avioehtoasiain pöytäkirjaan.
Se virheellisyys, ettei sopimusta ollut avioliittolain 66 §:ssä säädetyin tavoin todistettu, ei ollut korjautunut valtakirjan laatimisella sekä sopimuksen antamisella oikeuteen ja sen ottamista avioehtoasiain pöytäkirjaan. Kummallakin puolisolla oli ollut kulloistenkin varallisuussuhteiden mukaan mahdollisuus omaksi edukseen vedota tuohon virheellisyyteen. Varallisuuttaan koskevia ratkaisuja tehdessään he olivatkin kumpikin kohdaltaan toisinaan nojautuneet avioehtoon, toisinaan taas jättäneet sen huomioitta. Raija A oli avioliiton aikana ollut tietoinen siitä, ettei Raija A ollut pitänyt sopimusta itseään sitovana. Näin ollen ei ollut perusteltua syytä katsoa, että Raija A käyttäytymisellään olisi menettänyt oikeutensa vedota virheellisyyteen. Jutussa esitetty selvitys ei myöskään osoittanut Raija A:n aiheuttaneen virheellisyyttä hyötyäkseen siitä Reijo A:n vahingoksi. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Jutun esittelijän mietintö: KKO myöntänee muutoksenhakuluvan ja tutkineen jutun sekä katsonee selvitetyksi, että Reijo ja Raija A ovat 7/8 1954 allekirjoittaneet avioehtosopimukseksi nimetyn asiakirjan, jonka asianmukainen todistuttaminen on jäänyt Raija A:n huoleksi. Raija A on kuitenkin avioliiton solmimisen jälkeen itse kirjoittanut kahden tuntemansa henkilön nimet todistajiksi asiakirjaan saattaen heti tuon seikan myös Reijo A:n puolisot ovat 21/10 1957 allekirjoittaneet valtakirjan, jonka nojalla kysymyksessä oleva asiakirja on seuranneen joulukuun 12 päivänä avioehdon voimaansaattamiseksi annettu Tampereen RO:een. Raija A:n on näytetty avioliittonsa aikana sen 4/11 1976 tapahtuneeseen purkautumiseen saakka eri tilaisuuksissa ottaneen avioehdon huomioon tehdessään varallisuuttaan koskevia ratkaisuja, muun muassa vielä avioero-oikeudenkäynnissä 30/9 1976 vaatiessaan Reijo A:lta vahingonkorvausta, sekä myös avioliiton purkautumisen jälkeen vedonneen avioehtoon joutuessaan selvittämään varallisuusasemaansa. Sen vuoksi ja kun Raija A menettelemällä edellä selostetuin tavoin on menettänyt oikeutensa vedota Reijo A:ta vastaan avioehtosopimuksessa olevaan itse aiheuttamaansa muotovirheeseen, KKO harkinnee oikeaksi jättää asian HO:n tuomion lopputuloksen varaan.
Oikeusneuvos Portin hyväksyi mietinnön.
Oikeusneuvos Grönqvist oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Portin.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen ja Lehtonen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Ketola